No niin, yritän nyt raapustella tänne jotain, koska menin mainostamaan kuinka paljon aikaa mulla on kun oon lomalla. Mistäs sitä taas aloittaisi? Kerrotaan vaikka tammikuusta ekaks :) Se oli ihan kauhea. Täällä syyslukukausi jatkuu tammikuun loppuun, joten tammikuu on käytännössä tenttikuukausi. Itselläni oli 7 tenttiä ja yksi esitelmä (kahden viikon sisällä), siinä oli vähän lukusuunnitelmat hukassa kun on tottunut suorittamaan tentit pitkin vuotta. Tenttien lisäksi mulla oli 3 intensiivikurssia tammikuussa, joten en kerennyt paljoa muuta tekemään kun istumaan koulussa, lukemaan ja potemaan huonoa omatuntoa siitä kun en lue koko ajan. Ehkä tämä lomailu ei tuntuisi näin hyvältä jos ei olisi pitänyt kituuttaa itseään sitä ennen. Huvittavinta on, että koko tammikuu oli aivan mielettömän vaikeaa herätä ja ensimmäisenä loma-aamuna heräsin ennen kahdeksaa todella virkeänä ja energisenä :D

Tämä itävaltalainen yliopisto systeemi on kyllä välillä erittäin turhauttava. Aikaa kuluu aivan valtavasti asioiden selvittelyyn ja ympäri juoksemiseen. Yhden kerran koetin päästä juttelemaan yhdelle opettajalle. Oikeustieteen laitoksen rakennus on sellainen että toimistot voivat olla neljässä eri nurkassa joka kerroksessa, kerroksia taitaa olla lähemmäs 10. Toimistoja edeltää vielä sihteerin huone, ettei kuka tahansa pääse sinne kävelemään. Yleensä pitää vielä soittaa ovikelloa, että pääsee edes sihteerin luo. Menin sitten yhteen 4. kerroksen toimistoon, josta minut neuvottiin toiselle puolelle samaa kerrosta, päästyäni sinne minut neuvottiin yhtä kerrosta ylemmäs, sieltä taas käytävän toiselle puolelle. Lopulta päästyäni oikeaan paikkaan kello oli jo niin paljon, ettei kukaan ollut enää paikalla. Toisen kerran yritin käydä allekirjoituttamassa learning areementin. Kysyin sihteeriltä missä päin se toimisto sijaitsee ja hän kysyi onko minulla varattu aika. Eipä tietenkään. Sihteerin ilme kyllä teki selväksi, että seuraavalla kerralla on ihan turha tulla ilman ajanvarausta, mutta suostui ottamaan paperini ja jättämään ne oikean henkilön postiluukkuun. Se kertoo aika paljon opettajien ja opiskelijoiden välisestä suhteesta täällä. Opettajat eivät ole todellakaan helposti lähestyttävissä, ja jos tunnin jälkeen koettaa jostain asiasta kysyä niin aika monesti kehotetaan laittamaan sähköpostia. Tämä systeemi ei myöskään tue pitkäjänteistä suunnittelua millään tavalla. Ensi kevään kursseille pystyy ilmoittautumaan helmikuun lopussa ja käytännössä kursseille pääseminen vahvistuu vasta maaliskuun puolivälissä. Koetapa siinä suunnitella mitään muuta.. en pysty ostamaan paluulippua Suomeen, koska en ole varma milloin kurssit loppuvat. Normaalisti ne kestää kesäkuun loppupuolelle, mutta haluaisin tulla takaisin jo toukokuun lopussa. Sitäkään en pysty selvittämään ennen kuin tiedän keiden opettajien kursseille olen päässyt. Turhauttavaa.

Ai niin ja kävin rekisteröimässä itseni yli 3kktta Wienissä asuvaksi ja voi sitä byrokratian riemuvoittoa! Itse asiaan, kaavakkeen täyttöön, todistusten jättämiseen ja allekirjoittamiseen ei olisi luullut menevän kovin kauaa, mutta jostain syystä siihen meni kolme tuntia.  Olin kuullut, että sinne kannattaa mennä suht aikasin, joten olin siellä vähän kahdeksan jälkeen, mutta jono oli jo pitkä. Tämä jono oli siis tiskille, jossa kerrottiin mitä asia koskee ja saatiin jonotusnumero. Sitten piti mennä toiseen kerrokseen odotussaliin, jossa odottelin noin puolituntia ennen kuin oma vuoro tuli, sitten vasta sain kaavakkeen joka piti täyttää. Sen täytettyäni odottelin viitisen minuuttia että pääsin antamaan kaavakkeen ja todistukset. Tämän jälkeen minun piti käydä maksamassa vajaa 30€ rekisteröinti maksu toisessa paikassa ja tulla takaisin odottamaan että nimeni huudettaisiin. Odotin melkein puolitoista tuntia, sitten nimeni huudettiin ja minun piti allekirjoittaa yksi paperi ja pääsin kotiin. Olo oli vähän kuin Asterixilla ja Obelixilla siinä jaksossa, jossa ne juoksee paikasta toiseen.

Kaiken valittamisen jälkeen täytyy sanoa, että on kyllä ihana olla lomalla ilman että täytyy miettiä mitään koulujuttuja. Tää on oikeastaan mun eka kunnon loma ilman koulujuttuja tai töitä sen jälkeen kun täytin 15. Vähän vaan harmittaa, että puolen vuoden vaihtarit lähtee nyt takaisin omiin maihinsa. Tuntuu vähän orvolta ajatella ettei näekään enää ihmisiä, joiden kanssa on tottunut tekemään kaiken ja näkemään useamman kerran viikossa. Onneksi kohta tulee kevään vaihtarit ja pääse taas tutustumaan uusiin ihmisiin. 

Ohoh, siinä menikin jo kuukausi yhdessä hujauksessa! Enää yhdeksän hujausta ja oon jo kotona :D
Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta aloitan yhdestä aurinkoisesta ja kohtalokkaasta tiistaista.

Kävin syyskuun alussa yhden ranskalaisen tytön, Marien, kanssa Alte Donaulla uimassa. Alte Donau on Tonavan vanha osa, josta saa vuokrattua polkuveneitä, kanootteja ja soutuveneitä. Me vuokrattiin sellainen hieno polkuvene liukumäellä ja aurinkovarjolla.  Oli tosi tuulista ja kerettiinkin olla noin vartti vesillä kun se aurinkovarjo lensi veteen. No, siitä viisastuneena laitettiin se varjo kiinni ja päätettiin avata se vasta kun auringossa on tukala olla. Lämpöä oli päälle 30 astetta ja taivas pilvetön :) Uitiin siinä ja laskettiin pienestä liukumäestä kuin 10-vuotiaat. Päätettiin mennä vielä yhden sillan ali (kohtalokasta!). Se oli tosi matala silta, joten mentiin suht hitaasti ja katsottiin, että hyvin mahdutaan liukumäen kanssa, mutta unohdettiin kokonaan takana oleva aurinkovarjo. Se kaatui ja lensi veteen, mutta tällä kertaa se ei kellunu, vaan uppos heti pohjaan. Vesi oli tosi saameta ja siinä kohdassa noin pari metriä syvää. Toivottoman etsintäyrityksen jälkeen luovutettiin. Onneksi ne eivät venettä palauttaessa huomanneet sen puuttumista, eikä mekään sitä mainostettu. Kaiken lisäksi jouduttiin maksamaan ekstraa, koska oltiin "myöhässä". Todellisuudessa ne 10 minuuttia, mitkä oltiin myöhässä, oli menny jonottaessa, että päästäisiin maksamaan.

Päätettiin lähteä vielä syömään jollekin terassille, koska oli niin aurinkoista. Löydettiinkin yksi oikein mukava, jossa kasvoi iso puu keskellä pihaa. Päästiin istumaan ja onnistuttiin jotenkin tilaamaankin, vaikka tarjoilija koitti parhaansa mukaan näytellä kiireistä. Meidän toiselle puolelle tuli istumaan pari miestä, jotka polttivat ketjussa. Tuuli puhalsi savun just sopivasti meidän päälle ja muutaman minuutin jälkeen pyydettiin, että vaihdettais pöytiä. Miehet suostu ja istuttiin siinä tyytyväisenä, kunnes tarjoilija tajusi meidän vaihtaneen pöytiä. Siitäpä vasta huuto tuli, ei kulma saisi vaihtaa pöytiä ilman kysymättä lupaa (mikä olisi ollut täysin mahdotonta, koska se tarjoilija huiteli koko ajan muualla). Nyreissään tarjoilija jätti meidät niin istumaan, mutta kaikki tilaukset tuli alkuperäisiin pöytiin.

Oltiin melkein jo saatu syötyä, kun pulu lehahti lentoon siitä isosta puusta ja PLÖTS! Suoraan mun haarukalle ja sormille niin, että sitä roisku käsivarsille ja kaulalle sekä koko lautaselle. Istuin siinä epäuskoisena pulunpaskassa enkä oikein tienny oisinko itkeny vai nauranu. Marieta ainakin nauratti :D Hetken shokin jälkeen repesin ja lähin pesemään itteni, muut naiset vessassa vähän ihmetteli kun kuurasin käsiä olkapäihin asti. Ihan varmuuden vuoksi käytin myös suhteellisen paljon käsidesiä, joten tuoksuin siltä koko kotimatkan.

Sellainen oli yksi syyskuun kohtalokas tiistai.

Tässä on siis elämäni ensimmäinen blogikirjoitus, tarkoituksena olisi päivittää suhteellisen säännöllisesti kuulumisia täältä. Saa nähdä, kuinka usein sitten jaksankaan kirjoitella :)

Matka tänne kesti yllättävän kauan: aamulla juna lähti puoli kuudelta ja perillä olin yhdentoista maissa illalla. Onneksi toinen kämppiksistä, Ewa, (jolta myös vuokrasin tän huoneen) tuli hakemaan mut juna-asemalta, sillä sen jälkeen piti mennä metrolla ja ratikalla, ja vielä kävellä muutama sata metriä. Asun täällä yksityiseltä vuokratussa solussa, ja oon todella onnellinen, että löysin tämän. Vuokra (sisältäen kaikki internetistä lämmitykseen) on alle 300€/kk, kun muut erasmusopiskelijat maksaa pelkkää vuokraa 350 – 450€/kk solusta.  Lisäksi Ewalla on paljon astioita, lakanoita pyyhkeitä yms, joten mun ei tarvitse ostaa mitään. Kävin kyllä tänään sellasessa IKEAn kopiossa kattelemassa henkareita ja yhtäkkiä huomisinkin tarvitsevani kaikenmaailman koreja, tauluja ja koristekynttilöitä. Vaivalla onnistuin kuitenkin olemaan ostamatta mitään :D

Sunnuntaina kävin kämppisten kanssa aamupalalla kahvilassa. Kahvilassa aamupalan syöminen on aika yleinen juttu täällä, viikonloppuisin aamupalaa tarjotaan klo 17 asti :D Sitten käytiin kävelemässä kaupungilla ja katsomassa Ewan kaverin baseball-ottelua. Japanilaiset vastaan kuubalaiset, oli kyllä aika mielenkiintoista seurata kuinka japanilaiset istuu toisella puolella katsomoa hiljaa keskustellen ja kuubalaiset toisella puolella meuhkaten koko ajan jotain.

Maanantaina alkoi kielikurssi ja olin yksin siellä opettaja kanssa. Ilmeisesti pari opiskelijaa tulee ens viikolla ja pari loppukuusta, mutta 7 opiskelijaa ei oo ilmottanu mitään. Joten tällä hetkellä olen koko tämän viikon yksityisopetuksessa :D Maanantaina kävin myös ostoksilla, täällä meneekin kaupat kiinni jo 19.00, mikä tuli vähän yllätyksenä. Täällä on paljon pieniä ruokakauppoja, ja yleensä kosmetiikka myydään erikseen omissa kaupoissaan. Ensimmäisenä kävin sellaisessa kosmetiikkakaupassa (prioriteetit kohdallaan) ja kasasin kärryn täyteen (sellaisen ihanan miniostoskärryn) kaikkea tarpeellista. Kassalla sain kuulla, että niille käy vain käteinen tai itävaltalainen pankkikortti... Kassatyttö ei puhunut ollenkaan englantia enkä saanut mitään selvää sen itävaltalaisesta saksasta, joten se kysyi jonolta mun takana puhuuko kukaan englantia. Ystävällisesti neljä henkilöä mun takana selitti, että kauppa menee kiinni noin 3 minuutin päästä ja voin käydä juoksemassa pankkiautomaatilla kulman takana. No minähän juoksin. Eikä ollu ihan kulman takana, vaan vähän kauempana ja jouduin senkin löytämiseen kysymään tietä. Loppuen lopuksi sain siis shampoot ostettua ja tyvikohottajat, mutta ruokakauppaan en enää kerinnyt. Illalla tein ruokaa Ewan mulle sunnuntaiks ostamista tarvikkeista, eipä niitä enää kauheesti ollu, joten söin sipuli-tomaatti-spagettia. Vähän nälkä jäi mutta olipahan sileät ja tuuheat hiukset aamulla. :D

Täällä tosiaan puhutaan saksaa kunnon murteella.. se muistuttaa yhtä paljon saksaa kuin ruotsi tanskaa. Lisäksi aika monet sanat (etenkin ruokasanat) on ihan erilaisia. Tervehtiessä ei sanota ”Guten Tag” vaan ”Grüss Gott” joka paikallisen puhuessa on vain ”ssGo”. Kielikurssi tulee siis ihan tarpeeseen. Toinen kämppiksistä opiskelee onneksi saksan kääntämistä ja opetusta, joten ei vois paljoa parempi tuuri olla :D Mutta eipä noita kämppiksiä nää kuin aamuisin ja iltaisin, välillä vaan vilaukselta, koska kaikilla on niin oma rytmi ja omat tekemiset.

Täällä muuten tiskaaminenkin on erilaista. Tiskiharja sijaan käytetään pesusientä, eikä kuivauskaappia tietenkään ole. Tiistaina kävin sitten ekan kerran ruokakaupassa. Ostin lähinnä kaikkea mitä halusin maistella, ja tavaraa kerty niin paljon että sain mustelman kyynärtaipeeseen ja olkapäähän niiden kantamisesta. :D Oon myös saanut mustelmien peittämiseen vähän rusketusta. Täällä on tähän mennessä ollu joka päivä aurinkoista tai puolipilvistä ja + 20 - +26C. Lämpimämpää siis kuin Suomessa koko kesänä :D

Tiistai-iltana meillä oli erasmusopiskelijoiden tapaaminen toisella puolella kaupunkia ja onnistuin eksymään. Sen piti olla ihan helppoa, metrosta ulosta ja noin sata metriä eteenpäin ja vasemmalle. Jäin ilmeisesti väärällä pysäkillä pois ja 25minuutin matkan sijasta mulla kesti tunti löytää perille. Opinpahan pitämään karttaa mukana. Nyt ennekuin kommentoitte mitään mun suunnistustaidosta, voin kertoa, että seuraavana päivänä taas osasin neuvoa kahdelle yliopistoa etsivälle opiskelijalle oikean reitin. :)

Vielä ei oo kauheesti kerennyt nähtävyyksiä kiertelemään, aamupäivät menee kielikurssilla ja iltapäivisin on pitänyt kiertää hoitamassa byrokratiaa. Täällä täytyy käydä rekisteröimässä osoite, sen jälkeen hakea opiskelijakortti (johon täytyy erikseen hakea tarrat kirjastolta ja kanttiinista, että niitä voi käyttää). Opiskelijakortin ja osoitteen rekisteröintitodistuksen saatua voi käydä ostamassa lukukausikortin julkisiin kulkuneuvoihin. Näiden lisäksi yli 3kktta Itävallassa oleskelevien täytyy käydä rekisteröitymässä asukkaaksi. Jottei asiaa vaan tehtäis liian helpoksi aukioloajat on yleensä vain aamupäivällä, pienempiin paikkoihin vain 2 päivää viikossa ja 2-3 tuntia päivässä.. Jospa sitä vaikka ensi viikolla kerkeis kiertelemään kaupunkiakin :)


Ps. Älkää välittäkö kirjoitusvirheistä :D
Lisäilen tänne kuvia sitten kun joskus opin miten saan kuvan kokoa muokattua niin, että se sopii tänne.