No niin, yritän nyt raapustella tänne jotain, koska menin mainostamaan kuinka paljon aikaa mulla on kun oon lomalla. Mistäs sitä taas aloittaisi? Kerrotaan vaikka tammikuusta ekaks :) Se oli ihan kauhea. Täällä syyslukukausi jatkuu tammikuun loppuun, joten tammikuu on käytännössä tenttikuukausi. Itselläni oli 7 tenttiä ja yksi esitelmä (kahden viikon sisällä), siinä oli vähän lukusuunnitelmat hukassa kun on tottunut suorittamaan tentit pitkin vuotta. Tenttien lisäksi mulla oli 3 intensiivikurssia tammikuussa, joten en kerennyt paljoa muuta tekemään kun istumaan koulussa, lukemaan ja potemaan huonoa omatuntoa siitä kun en lue koko ajan. Ehkä tämä lomailu ei tuntuisi näin hyvältä jos ei olisi pitänyt kituuttaa itseään sitä ennen. Huvittavinta on, että koko tammikuu oli aivan mielettömän vaikeaa herätä ja ensimmäisenä loma-aamuna heräsin ennen kahdeksaa todella virkeänä ja energisenä :D

Tämä itävaltalainen yliopisto systeemi on kyllä välillä erittäin turhauttava. Aikaa kuluu aivan valtavasti asioiden selvittelyyn ja ympäri juoksemiseen. Yhden kerran koetin päästä juttelemaan yhdelle opettajalle. Oikeustieteen laitoksen rakennus on sellainen että toimistot voivat olla neljässä eri nurkassa joka kerroksessa, kerroksia taitaa olla lähemmäs 10. Toimistoja edeltää vielä sihteerin huone, ettei kuka tahansa pääse sinne kävelemään. Yleensä pitää vielä soittaa ovikelloa, että pääsee edes sihteerin luo. Menin sitten yhteen 4. kerroksen toimistoon, josta minut neuvottiin toiselle puolelle samaa kerrosta, päästyäni sinne minut neuvottiin yhtä kerrosta ylemmäs, sieltä taas käytävän toiselle puolelle. Lopulta päästyäni oikeaan paikkaan kello oli jo niin paljon, ettei kukaan ollut enää paikalla. Toisen kerran yritin käydä allekirjoituttamassa learning areementin. Kysyin sihteeriltä missä päin se toimisto sijaitsee ja hän kysyi onko minulla varattu aika. Eipä tietenkään. Sihteerin ilme kyllä teki selväksi, että seuraavalla kerralla on ihan turha tulla ilman ajanvarausta, mutta suostui ottamaan paperini ja jättämään ne oikean henkilön postiluukkuun. Se kertoo aika paljon opettajien ja opiskelijoiden välisestä suhteesta täällä. Opettajat eivät ole todellakaan helposti lähestyttävissä, ja jos tunnin jälkeen koettaa jostain asiasta kysyä niin aika monesti kehotetaan laittamaan sähköpostia. Tämä systeemi ei myöskään tue pitkäjänteistä suunnittelua millään tavalla. Ensi kevään kursseille pystyy ilmoittautumaan helmikuun lopussa ja käytännössä kursseille pääseminen vahvistuu vasta maaliskuun puolivälissä. Koetapa siinä suunnitella mitään muuta.. en pysty ostamaan paluulippua Suomeen, koska en ole varma milloin kurssit loppuvat. Normaalisti ne kestää kesäkuun loppupuolelle, mutta haluaisin tulla takaisin jo toukokuun lopussa. Sitäkään en pysty selvittämään ennen kuin tiedän keiden opettajien kursseille olen päässyt. Turhauttavaa.

Ai niin ja kävin rekisteröimässä itseni yli 3kktta Wienissä asuvaksi ja voi sitä byrokratian riemuvoittoa! Itse asiaan, kaavakkeen täyttöön, todistusten jättämiseen ja allekirjoittamiseen ei olisi luullut menevän kovin kauaa, mutta jostain syystä siihen meni kolme tuntia.  Olin kuullut, että sinne kannattaa mennä suht aikasin, joten olin siellä vähän kahdeksan jälkeen, mutta jono oli jo pitkä. Tämä jono oli siis tiskille, jossa kerrottiin mitä asia koskee ja saatiin jonotusnumero. Sitten piti mennä toiseen kerrokseen odotussaliin, jossa odottelin noin puolituntia ennen kuin oma vuoro tuli, sitten vasta sain kaavakkeen joka piti täyttää. Sen täytettyäni odottelin viitisen minuuttia että pääsin antamaan kaavakkeen ja todistukset. Tämän jälkeen minun piti käydä maksamassa vajaa 30€ rekisteröinti maksu toisessa paikassa ja tulla takaisin odottamaan että nimeni huudettaisiin. Odotin melkein puolitoista tuntia, sitten nimeni huudettiin ja minun piti allekirjoittaa yksi paperi ja pääsin kotiin. Olo oli vähän kuin Asterixilla ja Obelixilla siinä jaksossa, jossa ne juoksee paikasta toiseen.

Kaiken valittamisen jälkeen täytyy sanoa, että on kyllä ihana olla lomalla ilman että täytyy miettiä mitään koulujuttuja. Tää on oikeastaan mun eka kunnon loma ilman koulujuttuja tai töitä sen jälkeen kun täytin 15. Vähän vaan harmittaa, että puolen vuoden vaihtarit lähtee nyt takaisin omiin maihinsa. Tuntuu vähän orvolta ajatella ettei näekään enää ihmisiä, joiden kanssa on tottunut tekemään kaiken ja näkemään useamman kerran viikossa. Onneksi kohta tulee kevään vaihtarit ja pääse taas tutustumaan uusiin ihmisiin.