Ohoh, siinä menikin jo kuukausi yhdessä hujauksessa! Enää yhdeksän hujausta ja oon jo kotona :D
Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta aloitan yhdestä aurinkoisesta ja kohtalokkaasta tiistaista.

Kävin syyskuun alussa yhden ranskalaisen tytön, Marien, kanssa Alte Donaulla uimassa. Alte Donau on Tonavan vanha osa, josta saa vuokrattua polkuveneitä, kanootteja ja soutuveneitä. Me vuokrattiin sellainen hieno polkuvene liukumäellä ja aurinkovarjolla.  Oli tosi tuulista ja kerettiinkin olla noin vartti vesillä kun se aurinkovarjo lensi veteen. No, siitä viisastuneena laitettiin se varjo kiinni ja päätettiin avata se vasta kun auringossa on tukala olla. Lämpöä oli päälle 30 astetta ja taivas pilvetön :) Uitiin siinä ja laskettiin pienestä liukumäestä kuin 10-vuotiaat. Päätettiin mennä vielä yhden sillan ali (kohtalokasta!). Se oli tosi matala silta, joten mentiin suht hitaasti ja katsottiin, että hyvin mahdutaan liukumäen kanssa, mutta unohdettiin kokonaan takana oleva aurinkovarjo. Se kaatui ja lensi veteen, mutta tällä kertaa se ei kellunu, vaan uppos heti pohjaan. Vesi oli tosi saameta ja siinä kohdassa noin pari metriä syvää. Toivottoman etsintäyrityksen jälkeen luovutettiin. Onneksi ne eivät venettä palauttaessa huomanneet sen puuttumista, eikä mekään sitä mainostettu. Kaiken lisäksi jouduttiin maksamaan ekstraa, koska oltiin "myöhässä". Todellisuudessa ne 10 minuuttia, mitkä oltiin myöhässä, oli menny jonottaessa, että päästäisiin maksamaan.

Päätettiin lähteä vielä syömään jollekin terassille, koska oli niin aurinkoista. Löydettiinkin yksi oikein mukava, jossa kasvoi iso puu keskellä pihaa. Päästiin istumaan ja onnistuttiin jotenkin tilaamaankin, vaikka tarjoilija koitti parhaansa mukaan näytellä kiireistä. Meidän toiselle puolelle tuli istumaan pari miestä, jotka polttivat ketjussa. Tuuli puhalsi savun just sopivasti meidän päälle ja muutaman minuutin jälkeen pyydettiin, että vaihdettais pöytiä. Miehet suostu ja istuttiin siinä tyytyväisenä, kunnes tarjoilija tajusi meidän vaihtaneen pöytiä. Siitäpä vasta huuto tuli, ei kulma saisi vaihtaa pöytiä ilman kysymättä lupaa (mikä olisi ollut täysin mahdotonta, koska se tarjoilija huiteli koko ajan muualla). Nyreissään tarjoilija jätti meidät niin istumaan, mutta kaikki tilaukset tuli alkuperäisiin pöytiin.

Oltiin melkein jo saatu syötyä, kun pulu lehahti lentoon siitä isosta puusta ja PLÖTS! Suoraan mun haarukalle ja sormille niin, että sitä roisku käsivarsille ja kaulalle sekä koko lautaselle. Istuin siinä epäuskoisena pulunpaskassa enkä oikein tienny oisinko itkeny vai nauranu. Marieta ainakin nauratti :D Hetken shokin jälkeen repesin ja lähin pesemään itteni, muut naiset vessassa vähän ihmetteli kun kuurasin käsiä olkapäihin asti. Ihan varmuuden vuoksi käytin myös suhteellisen paljon käsidesiä, joten tuoksuin siltä koko kotimatkan.

Sellainen oli yksi syyskuun kohtalokas tiistai.